Ennen kuin täysipainoinen pelivalmentaminen on mahdollista, pitää valmentajan jäsentää lajisuorituksesta selkeä taktis-teknis-fyysinen rakennemalli, määrittää otteluprosessi yksityiskohtaisesti ja kehittää näiden avulla itselleen luonteva, kokonaisvaltainen ajatusmalli. Käytännön pelivalmentaminen syntyy ainoastaan viitseliäästä ajatustyöstä ja sen pilkuntarkasta toteuttamisesta. Lopputuloksena urheilijalle syntyy menestymiseen tarvittava yksilöllinen ottelullinen identiteetti.
Keskeiset käsitteet
Pelivalmennus koostuu muutamasta perusasiasta. Osa näistä asioista toistuu, reaktiivisesti muuntuen, läpi koko ottelutapahtuman. Tämä toistojatkumo muodostaa otteluprosessin.
Otteluprosessin tärkeimmät käsitteet ovat purskemalli, vastusanalyysi ja kehäpuhe. Ne toimivat tiiviissä vuoropuhelussa keskenään ja ovat jossain määrin yksilöllisiä. Jokaista osaa pitää harjoitella erikseen ja yhdessä muiden kanssa. Kokonaisuudesta on tärkeää luoda luonnollinen tapa toimia jokaisessa harjoitteessa, harjoituksessa ja ottelutapahtumassa. Tärkeintä otteluprosessin sulavan toteutumisen kannalta on yhdistää pelivalmennus jokapäiväiseen harjoitukselliseen kehikkoon.
Purskemalli
Varsinainen ottelutapahtuma rakentuu purskeista, purskeväleistä ja valmistelutiloista. Purskeisuuden ymmärtäminen ja harjoittelu on merkittävä osa menestyksekästä kisaamista. Esimerkiksi Korean menestys 2013 ottelun MM-kisoissa johtui osiltaan tämän mekanismin ymmärtämisestä ja osaamisesta.
Yksittäinen purske koostuu minimissään seuraavasta jatkumosta:
Otteluasento - reaktio - tekniikka - asentokontrolli/tilakontrolli - otteluasento.
Tämä on samalla pienin yksittäinen elementti, jota tulisi otteluharjoituksissa toistaa. Usein alleviivataan liikaa tekniikan osaelementtien merkitystä. Kokonaisuus ratkaisee, ja sen pitää olla tasapainossa alusta loppuun. Osien harjoittaminen pitää olla valmiina harjoituksellisessa kehikossa, ei valmentamisen sisältöpainotuksessa. Harjoituksellisesta kehikosta voit lukea tarkemmin täältä. Muutamia huomionarvoisia asioita purskemallin peruskaavan osatekijöistä.
Otteluasento
Tämä on ohjaaja- ja yksilökohtainen tekijä. Jalkojen välinen leveys, painopiste ja vartalon osien asento ovat merkitsevimmät vaikuttajat. Otteluasento on myös läheisesti tekemisissä asentokontrollin kanssa.
Reaktio
Joko itse aiheutettu tai puhdas vastustajan aistiminen. Reaktio synnyttää aina vastareaktion, liikkeen tai tekniikan. Muita vaihtoehtoja ei ole. Asentokontrollilla pyritään vaikuttamaan tehokkaampaan reagoimiseen.
Tekniikka
Tilanteesen soveltuva taktistekninen ratkaisu. Tekniikan peruspaletti rakentuu ottelun yleisestä suoritusavaruudesta, ottelijan vahvuuksista ja heikkouksista.
Asentokontrolli
Jokaisen ottelupurskeen jälkeinen toiminto, jossa tavoitteena on toiminnallinen automaatio otteluasennon, painopisteen ja jatkovalmiuden osalta.
Tilakontrolli
Jokaisen ottelupurskeen jälkeinen toiminto, jossa tavoitteena on oivaltaa ja asemoida oma paikka ottelualueella taktisteknisten tavoitteiden mukaisesti. Tämä kyky on aliarvioitu suomalaisessa lajivalmennuksessa ja harjoittelussa.
Purskeen aikaiset asento- ja tilakontrollit sisältyvät tekniikan käsitteeseen. Ne toimivat hieman erilaisen mekanismin kautta.
Arvokisatasolle siirryttäessä entistä merkittävämmäksi tekijäksi muodostuu purskevälikäsitteen ymmärtäminen ja taitaminen. Tässä kohtaa palaamme 2013 Pueblaan ja korealaisiin ottelijoihin. Heillä oli selkeästi muita läpivalaistumpi joukkuetason oivallus asiasta. Purskevälillä tarkoitetaan sitä pientä tai pidempääkin hetkeä, jolloin ottelija on joko päättänyt varsinaisen purskeensa tai keskeyttänyt sen jostain syystä. Näiden välien nuuskiminen ja oivaltaminen on tärkeää. Sekunnin kymmenyksistä muutamiin sekunteihin avautuu ikkuna, josta usein tarjotaan joko lisäpisteitä omaan hyökkäykseen, ottelun ratkaisumahdollisuuksia ja muitakin vaihtoehtoja.
Vastusanalyysi
Vastustajan arviointi on tärkeimpiä urheilijan suoritukseen vaikuttavia tekijöitä. Se on ollut vahvasti mukana useiden suomalaisten ottelijoiden viime vuosien menestyksissä. Kirsimarja Kuutschinin voitto espanjalaisesta Euroopan- ja maailmanmestarista olympialaisissa, Teemu Heinon voitot useammasta maailmanmestarista eri arvokisoissa, ja muut vastaavat suoritukset ovat mainioita esimerkkejä vastustajan arvioinnin toimivuudesta.
Vastusanalyysi koostuu kahdesta erillisestä, toisiaan tukevasta mekanismista. Ensin valmentaja koostaa ja käy läpi urheilijan mahdollisesti kisoissa kohtaamat vastustajat. Sitten urheilija kerää omat ajatuksensa aiemmista kohtaamisista näiden vastuksien kanssa. Tämän jälkeen, yhteispalaverissa, sovitaan taktiikkaan ja tekniikkaan vaikuttavat tekijät. Vastuskohtaisen ottelutaktiikan osat luodaan karkealla tasolla, huomioiden myös urheilijan omat vahvuudet ja lahjakkuustekijät (lue lisää).
Toisessa osiossa siirrytään käytännön toteutuksiin, fyysisiin harjoitteisiin, mielikuvaharjoitteisiin ja ottelun aikaiseen vastusarviointiin. Harjoitteiden tulee olla luontevan yksinkertaisia ja urheilijan otteluvirtaukseen soveltuvia. Monimutkaiset viritelmät usein vain turhaan sekoittavat pakkaa. Ottelun aikainen vastusarviointi on herkkää, monimutkaista ja oivaltavaa yhteistoimintaa urheilijan ja valmentajan välillä. On tärkeää, että kaikki perustuu ennalta sovittuun toimintamalliin. Muuten lopputulos on liian satunnainen.
Kehäpuhe
Urheilijan ja valmentajan välinen viestintä on kehäpuheen toiminnallisessa keskiössä. Laajennettu kehäpuhe käsittää myös muut tiedostetut tai tiedostamattomat informaatiot. (kts. kuva)
Viestintäkehä on niin monisyinen rakennelma, että siitä pitää löytää olennaisimmat vaikuttavat asiat. Urheilijan ja valmentajan välinen kommunikaatio on yksi tärkeimmistä. Erityisesti valmentajan täytyy olla tarkkana. Hän ei voi olla maailman napa. Hän ei voi olla ainoastaan passiivinen juomanjakaja. Nämä ovat klassiset arkkityypit. Valmentajan tulee ymmärtää ottelijan tarpeet, luonne ja kyvyt. Vain sitä kautta hän voi edesauttaa suoritusta optimaalisella tavalla. Kaikki muu on valmentajan itsekeskeisyyttä.
Muita tärkeitä aistittavia asioita ovat vastustajan toiminta, vastustajan valmentajan viestintä, tuomarilinja, otteluaika ja –alue, katsomovalmentajan viestit, pistetilanne, sekä ympäristön vaikutus. Parhaimmillaan tämän informaation avulla valmentaja ja urheilija luovat tilannelähtöisen, sovelletun taktiikan, joka perustuu ennalta tehtyyn vastusanalyysiin.
Lisäksi pitää huomioida muut erityiset asiat, kuten kohotettu ottelualue, ottelun valmistautumisen prosessi, ja pelivalmennuksen muut elementit. Lopputuloksena on parhaimmillaan huippusuoritus, urheilijan itsensä ylittäminen ja arvokisamitali. Yksikään näistä ei tule sattumalta. Kaikki on valmiiksi suunniteltu. Ainakin pitäisi olla.
 | ||||||||
| Ottelun aikaisen viestinnän perusmalli. |
o1: ottelija || o1v: valmentaja || o1k: katsomovalmentaja
o2: vastustaja || o2v: vastustajan valmentaja
1: omat kannattajat || 2: vastustajan kannattajat || x: sitoutumattomat kannattajat
t: tuomari
[teksti on julkaistu Taekwondo-lehdessä 3/2013]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti